Marokkolainen ruoka: ruusuvettä ja tulisia mausteita

Berberien viiriäistagine onnistuu broileristakin. Pinaattipalleroiden pyöritteleminen ja viiriäisenmunien kuoriminen sopii näpertelyn ystäville.

Olin eilen taas yhdellä työväenopiston ruokakurssilla. Tällä kertaa laitettiin marokkolaista ruokaa, ja ainakin omiin makumieltymyksiini se istui paremmin kuin viime kerran nepalilainen. Teimme ihania, pitkään haudutettuja pataruokia, rusinoilla ja manteleilla ryyditettyä couscousia, mezejä ja minttuteetä. Mausteina käytettiin muun muassa inkivääriä, kanelia, korianteria, juustokuminaa ja kukkaisvesiä. Keittiön tuoksumaailma oli aivan huikea!

Itse vastasin tällä kertaa maissileivän leipomisesta sekä jälkiruoasta, marsipaanilla täytetystä m'hanncha -piiraasta. Marsipaaninkin tein itse, tosin tunnustettakoon että yleiskoneella. Mutta silti. Karvasmanteliöljyn lisäksi se sai mausteekseen ruusuvettä. Tuoksu oli ihana, eikä makukaan tuossa jälkiruoassa puskenut liikaa läpi toisin kuin niin ikään ruusuvedellä maustetussa makeassa tomaattisalaatissa. Yhden kurssilaisen mukaan sen popsiminen oli kuin olisi mummon parfyymia syönyt.

Tässä on jälkiruoka: ruusuvedellä ryyditettyä, tuhtia marsipaania filotaikinan sisällä. Pienikin pala riittää tyydyttämään makeannälän.

Eli tuo kukkaisvedellä maustaminen vaatii ehkä vähän totuttelua, mutta mieli tekisi silti hakea ruusu- ja appelsiininkukkavesiä kotiin. Maustamisen lisäksi kun ne käyvät myös hajusteiksi ja kasvovesiksi. Voisi kuvitella, että esimerkiksi kesäaikaan tuollainen raikastus olisi ihan kivaa.

Suosikkini näistä: sopivasti tulinen kastike maustaa miedommankin kalan.

Oma suosikkini pääruoista oli kalaa ja katkarapuja chemoulade-kastikkeessa sisältänyt pataruoka. Hyvänä kakkosena tuli ihana lammastagine, joka sai makunsa tuoreista taateleista sekä salottisipuleista. Myös työparini huolella hauduttelema Atlasvuorten viiriäistagine oli mainiota, vaikka se tehtiinkin broilerista. Pata koristeltiin hauskasti pinaattipalleroilla sekä sahramivoissa paistetuilla viiriäisenmunilla. Sen verran kuitenkin näpertelyä vaativa ruoka, etten välttämättä kokeile sitä kotona. Tosin ulkomuodon puolesta tuo olisi mainiota tarjottavaa pääsiäispöydässä.

Couscosia ja lammas-taatelitaginea, molemmat paahdetuilla mantelilastuilla kuorrutettuna.

Emme muuten käyttäneet tagine-patoja, vaan ihan tavallisia valurautaisia. Työväenopiston opetuskeittiöstä kun ei muita löytynyt, vaikka paikka varsin hyvin varusteltu onkin. Mutta ihan hyvin nuo onnistuivat tavanomaisemman muotoisissa astioissakin.

Tämä ruoka ristittiin paikalliseksi karjalanpaistiksi: lihaa ja kasviksia haudutettiin pitkään ihan samalla tavalla kuin kotoisessa versiossa tehdään. Oliivit lisättiin lopussa pinnalle koristeeksi.