Koskaan ei pidä sanoa...

Meille kotiutui paprikantaimi, joka tuottanee kesällä oransseja pikkupaprikoita parvekkeella. Vaikka niin vannoin, että kasvataan siellä vain kukkia ja korkeintaan yrttejä, en koskaan mitään niin järkevää kuin vihanneksia. 

Mutta paprika on kaunis kasvi, oikeasti, ja sen kukat ovat kauniit. Sitäpaitsi sain taimen lahjoituksena.

Pitää vain vielä hommata chili seuraksi, ettei sille tule yksinäinen olo.

Päivän liikuntakokeilu: Niska-hartiajumppa

Tänään oli työviikon jäljiltä uupunut olo. Niin uupunut, että kuntosalille ei vain jaksanut mennä. Niska ja hartiat olivat kuitenkin ihan jumissa, ja jumitus tekee kärttyisäksi.

Mikä siis avuksi? Yoogaia.com! Olen tuota nettijoogapalvelua muutaman kerran testannut, ja hyväksi havainnut. Tosin tunnustettakoon, että toistaiseksi vasta 20 minuutin rentoututtavaa joogaa jokusen kerran, sekä ohjattuja rentoutusharjoituksia. Mutta nyt rohkaistuin kokeilemaan jotain uutta: puolen tunnin niska-hartiajumppaa.

Aluksi se vaikutti helpolta. Ei tarvinnut huhkia tai rehkiä. Mutta ai että miten nuo liikkeet alkoivat tuntua. Välillä hartioissa rutisi, välillä silmissä pimeni ja venytykset oli pakko jättää kesken. Joissain pitkissä, staattisissa pidoissa joutui myös tekemään tosissaan töitä.

Helpon tuntuinen laiskottelujumppa ei ihan sitä ollutkaan. Mutta ainakin veri alkoi kiertää selässä, ja pahimmat lukot avautuivat. Kannatti uhrata puolituntinen, vaikka kotona läppärin ääressä jumppaaminen tuntuukin yhä hivenen pöhköltä. Ehkä vielä opin tunteesta eroon.

Aluksi hieman reflektoivaa pohdiskelua. Hah.

Tarvitaanko maailmaan yhtään blogia lisää? Ehkä ei yleisellä tasolla, mutta näin henkilökohtaisella tasolla se vain tuntui hyvältä idealta. Vaikka en osaakaan sanoa, mistä minun on määrä kirjoittaa.

Sisustusblogi tämä ei ole, sillä se ei kuulu intohimoihini. Käyn kyllä kuntosalilla, mutta minusta ei ole jakamaan treenivinkkejä kenellekään. Tai ottamaan peppukuvia räikeissä trikoissa. Rakasta ruoanlaittoa, mutta en tiedä jaksanko kirjoittaa pelkästään siitä. Kirjablogia olen joskus yrittänyt pitää, mutta se kuoli. Vaikka luenkin yhä paljon. Mutta pelkästään kirjojen ympärille ei into riittäne.

Entäs sitten muoti ja kauneus, nuo niin monen nuoren naisen pitämän blogin ykkössisällöt? No joo, tyylini on kaukana muodikkaasta enkä omista suurta läjää merkkikäsilaukkuja. Eccon kenkien ja Nanson tunikoiden ympärille ei saa kasattua kovinkaan houkuttelevaa galleriaa päivän asukuvista. Meikkiohjeitakaan en osaa antaa, tyylini lienee jämähtänyt jonnekin nuoruusvuosiin. Luojan kiitos muuten, ettei kulmakarvoja enää tarvitse nyppiä ihan viiruiksi, turhan työlästä minun geeneilläni.

Mistä minä sitten ajattelin kirjoittaa? Matkoista. Kokemuksista. Elämyksistä, sillä ne pienet arkisetkin elämykset ovat tärkeitä, Kaiken ei tarvitse olla niin extremeä. Ja ehkä satunnaisesti myös salitreeneistä, ruokakokeiluista ja vaatelöydöistä - varsinkin jos ne on tehty huippuhintaan kirpparilla. Lyhyesti sanottuna elämästä, sellaisesta sopivan mukavasta.